Vuoden viimeinen arkiaamu, kahvia ja suklaisia vohveleita. Olen väsynyt ja jollain lailla jopa fyysisesti uupunut, niin vähillä unilla on taas menty. Puolet osaston väestä pääsee tänään lähtemään kahdelta, minä olen neljään ja suunnistan sen jälkeen joko kantikseen parille tuopille tai suoraan himaan miihailemaan. Huomenna pitäisi keikkailla kameran kanssa, mutta fiilis on nollilla ja on siellä muitakin kuvaajia. Tampereen ystävä olisi siellä, mutta en minä tiedä, vuodenvaihteen erakoituminen kuulostaa siitä huolimatta mittaamattoman paljon paremmalta. Olen puoliksi jo astunut siihen pimeään luolaan, jossa tapaan mietiskellä mennyttä vuotta ja listata päässäni asioita, joiden pitää muuttua ja asioita, jotka menivät pieleen. Katuminen on maailman turhinta, mutta silti sitä tulee silloin tällöin harrastettua. Minua kaduttaa, että uskoin ystävyyteen, paikkani löytymiseen, yhdessä vanhenemiseen. Iso vitsihän se oli, taas kerran, ihmiset käänsivät selkänsä ja sain etsiä turhaan sitä rakkauden tunnetta, jota niin kovasti sanallisesti vannotaan.
En tiedä mitä rakkaus on, enkä enää edes oikein usko siihen. Uskon kyllä edelleen rakastumisen huumaan ja ihastumisen tunteisiin, ne ovat parasta huumetta ja muisto niistä on ihana. Toivoisin silti, etten enää koskaan itse tuntisi niitä tunteita, muisto riittäisi mainiosti. Jollain lailla koen, että kaikki on osaltani ohi jo, kaikki sellainen, mikä liittyy rakkauteen tai ystävystymiseen. Että tämä oli tässä, nähdään seuraavassa elämässä. Eikä tämä nyt ole mitenkään synkällä tavalla ajateltu, vaan ihan positiivisesti: se on ohi nyt. Ymmärtääköhän kukaan, mitä ajan takaa?
Joka tapauksessa, duunia duunia duunia pukkaa tässä ja minä sukellan sinne. Oikein hyvää perjantaita, uutta vuotta, kaikkea!
2 kommenttia:
Se on varmaankin sitä helpotusta, että ei tarvitse enää edes yrittää, kun kuitenkin aina sattuu. Saa heittää moiset mielestään ja helpotus tulee siitä, että tietää pääsevänsä vähemmillä kolhuilla. Vähän samalla mielellä olen luopunut sydämenmuotoisista asioista (paitsi sydämistä piirrettynä tai kauniisti muotoiltuna jne, mutta tietänet mitä tarkoitan?), en enää jaksa.
Voisitko tutkailla mennyttä vuotta siltä kantilta, että mikä siinä on ollut hyvää ja mikä on onnistunut? Sellaisiakin asioita varmasti on ollut, ja niistä mietteistä on kivempi lähteä aloittamaan uutta vuotta.
Uskon, että vielä joskus kohtaat ihmisiä, joiden kanssa jaat saman maailman. Sellaiset ovat harvassa, mutta sellaisen tunnistaa, kun tielle tulee.
Toivotan oikein hyvää tulevaa vuotta ♥
Kiitos samoin sinulle, Mymskä.
Tutkailen niitä epäonnistumisia kai lähinnä oppiakseni jotain. Onnistumisiakin on ollut, jopa monia, ja ne ovat mielessäni myös. Ne eivät kuitenkaan vaadi sellaista pohdintaa ja analysointia minun mielessäni.
Olet tärkeä.
Lähetä kommentti