Viikonloppuuni sisältyi runsaasti selinmakuuta ja yskimistä, kirjoja ja kahvia. Perjantaina ystäviä kantabaarissa, naurua ja hysteerisen kummallisia iskulauseita, joita paperillekin kirjoitettiin, pieni muistilappu täynnä pientä söherrystä. Lauantaina tein älyttömän hyvää ruokaa ja ajattelin elokuvan katsomista pääsemättä sen pidemmälle. Rakastan vapaita viikonloppuja, sitä omaa aikaa.
Tänä aamuna kustannuspaikalla on hyvin hiljaista, kukaan osastoltani ei ole päässyt kahdeksaksi paikalle. Ei sillä, että se mitenkään uutta olisi, minähän täällä kahdeksalta yleensä olen, muiden saapuessa sentään yhdeksään mennessä. Ja työn määrä, huoh, sitä piisaa niin, etten tiedä mistä aloittaa. Priorisointikykyni ovat nollassa, en tiedä miksi. Esimies luottaa minuun kuin vuoreen, delegoi paljon vastuuta ja se on mukavaa ja motivoivaa, mutta joskus näinä yskäisinä päivinä se vain tuntuu olevan minulle liikaa.
Minulla on uusi Kiroileva Siili -heijastin. Muistakaa tekin näkyä tuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti