Yskin niin, että oksennus nousee kurkkuun ja suuhun, minua pyörryttää ja silmät vuotavat vettä. Onneksi sentään päänsisäinen kalenterini on kerrankin oikeassa, tänään on perjantai ja saan mennä kotiin yskimään huolella ja pysyä siellä. Samaan aikaan ahdistaa, etten ole Lontoossa, se keikka on tänään, keksin ehkä sijaistoimintoja, jotka eivät ole minulle hyväksi. Menen kollegan kanssa tänään lounaalle jonnekin muualle, ulos tästä talosta, se lienee hyvä katko kesken muutoin niin kiireisen päivän.
Tahtoisin niin kovasti päästä käymään jossain, se melkein sattuu, kaipuu muille kaduille. En pysty käsittämään elämääni, ikuista rahattomuuttani, kadehdin parempiosaisia niin, että pääni värjäytyy vihreäksi ja kiehun. Haluaisin elää niin eri tavalla, haluaisin tulla toimeen työstä saamallani palkalla, ostaa uuden vaatteen kahden kuukauden välein, käydä viikonloppuisin jossain, jopa muissa kaupungeissa, syödä terveellisemmin ja ostaa astmalääkkeet ajallaan. Olen väsynyt tähän, venymiseen ja säätämiseen, tiliotteiden tuijottamiseen epäuskoisena.
Vaan kun koko elämä on ollut tätä, niin helpottaako se ikinä? Ei ole perintöä jättäviä tätejä eikä isovanhempia, isäni elää todennäköisesti minua kauemmin, en edes lottoa. Mistä ihminen saisi rahaa elämiseen, ellei töistä?
Money makes the world go round. Tyydyn hakemaan kahvia ja paneutumaan päivän agendaan, kiireeseen, hektiseen helvetin meininkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti