CLEANIN OUT MY CLOSET

Voi hyvät pyssyt sentään, mä hehkutan nyt oikein urakalla. Oon maailman onnekkain paskiainen, mä en odottanut turhaan tätä hommaa alkavaksi! Tänään joskus puolenpäivän maissa firman perustaja käveli luokseni, katseli vähän aikaa tekemisiäni ja avautui: "Siis... joko nuo zendeskit on käytössä?" Minä kerroin, että tein ne maanantaina, mutta pitää vielä fiksailla triggereitä ja seurata spammia, että ei se valmis vielä ole, mutta käytössä kumminkin. "Niin mut siis... sähän aloitit vasta maanantaina?!" Minä siihen, että kyllä herra johtaja, pitää paikkansa. Mies oli oikeasti tosi otettu ja kyseli mielipiteitäni moneen asiaan, mm. lisätyövoiman palkkaamiseen ja muutamaan yleiseen toimintatapaan. Olin otettu ja iloinen, ja olen siis, kaikenkattavan totaalisen ylitsevuotavan iloinen tästä. Tänään pidin ensimmäisen palaverin osa-aikaisille työntekijöille, jotka tavallaan tekevät minun alaisuudessani hommia. Mukavia ihmisiä, hyvä henki. Yksi kyseli paniikissa, että loppuvatko työt nyt, kun minä aloitin, minä siihen, että eivät todellakaan, homma sen kuin kasvaa vain ja tunteja saa tehdä enemmänkin, niin paljon kuin vain kykenee.

En pysty oikein vieläkään käsittämään tätä. Ymmärtämään, että mä todellakin olen nyt tuolla töissä, tuollaisessa firmassa, tuollaisessa asemassa.

Perjantaina avataan Joensuussa uusi Kerubi. Siinä alkuperäisessähän olin aikoinani töissä, oi niitä aikoja. Kovasti pukkaa kutsua sinne avajaisiin, ja tavallaan tekisi mielikin lähteä, mutta en tiedä. Olen kahden vaiheilla, sillä tiedän, että jos menen sinne, olen koko ensi viikon aivan pihalla väsymyksestä, enkä haluaisi olla. Jollain lailla tekisi mieli vain kotimiihailla tuleva viikonloppu, mutta saapa nähdä. Mulla on sinne sisäänpääsy varmasti, vaikka tilaisuus on loppuunmyyty, joten voinhan päättää asian vasta perjantaina ja hypätä vain junaan. Junalipun verran löytyy rahaa tililtä, enkä silti kuole enkä joudu lainaamaan mistään!

Voi, kun äitini minut nyt näkisi. Kuinka onnellinen hän mun puolestani olisi! Ja minä sanoisin, äiti, kyllä mä tästä selviän. Elämästä.