Kirjoittaminen tökkii pahemman kerran. Olen väsynyt ja stressaantunut, mutta minulla on ollut myös hauskaa. Istuin toissa iltana muutaman ystävän kanssa lätkämatsia katsomassa kantiksessa, iltaan mahtui naurua ja syvällisiäkin keskusteluja. On hienoa tajuta, että sielun sisaria löytyy vieläkin tästä maailmasta, kaiken kokemani jälkeen suhtaudun asiaan puhtaalla ilolla, mutta olen myös jollain lailla varpaillani, varoen. En tahdo joutua kokemaan enää valtaisia pettymyksiä siksi, että uskon ja luotan ihmisiin, jotka tilaisuuden tullen puukottavat minua selkään.
Huominen työpäivä on ensimmäinen lauantaivuoroni firman muutettua usvapöndelle. Joudun lähtemään kotoa jo puolitoista tuntia ennen työvuoron alkua, poispääsystä ei ole vielä mitään havaintoa. Tämä on liikaa, tunnun istuvani puolet elämästäni joko matkalla töihin tai sieltä kotiin.
2 kommenttia:
Tuttu tunne! Siksi olikin pakko muuttaa usvapöndeltä takaisin sivilisaation pariin. Helpotti kummasti.
Mä veikkaan, et uuden duunin etsiminen usvapöndeperustein on yks hassuimpia juttuja pitkään aikaan. Not.
Oot muuten ihan ittes näkönen tossa kuvassa!
Lähetä kommentti