Maanantaiaamun ankeus on potenssiin miljoona, kun en saanut taaskaan kunnolla nukuttua. Silmäni ovat punaiset kuin tomaatit, koska onnistuin vieläpä tunkemaan niihin ripsiväriä, jolle olen snadisti allerginen. Kylmät ilmat saavat sormeni halkeilemaan, ne ovat kuin nauravat nakit.
Viikonloppu oli mukava. Torstaina olin niin väsynyt, että illanvietto jäi lyhyeksi ja hiippailin kotiin vakaana aikomuksenani nukkua pitkään. Aikomukseksi se jäi, kun pihalla alkoivat ikkunaremonttimiehet riehua seitsemän maissa. Perjantaina tapasin ystäviä kantabaarissa, humalluin pienesti ja lähdin melko aikaisin himaan. Lauantaina istuimme Kissan kanssa hänen kotonaan; Kirja, Prätkähiiri ja Siilitabletti roudasivat sinne uutta valtaisaa vaatekaappia meidän istuessa sohvalla naureskelemassa. Kävimme iltasella vielä baarissa, missä nautin kaksi olutta ja poistuin himaan nautiskelemaan roskaruoasta (joskus vain tekee mieli!) ja kirjasta. Eilen kahvittelin samojen naamojen kanssa, matkustin Manskulle apteekkiin ja kauppaan, söin hyvää ruokaa, katsoin pari dokumenttia, luin lisää ja lopulta tuskailin yön kylkeäni käännellen, nukahtamista toivoen ja rukoillen.
Miten nuo maanantain vastaiset yöt ovatkin aina niin hankalia? Olin kuinka väsynyt tahansa, en milloinkaan pysty nukkumaan maanantain vastaisena yönä hyvin. (No lomalla ehkä, en muista, kun viime lomasta on jo ikuisuus.)
Mistä tulikin mieleeni, että jostain syystä Ylipäällikkö PMS on antanut osastomme kundeille jälleen etulyöntiaseman: he ovat jo saaneet valita talvilomiensa ajankohdan, minulle ja naiskollegalle ei ole aiheesta sanottu puolta tavuakaan. Reilua.
Hirveän kiire päivä tuntuu olevan. Voi näitä maanantaipäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti