Elämä, miten olen stressaantunut. Käyn aivan ylikierroksilla. Ahdistaa niin, että tekisi mieli avata rintalasta lihakirveellä, että saisi ilmaa.
Pitäisi tehdä päätöksiä, isoja sellaisia, pitäisi kyetä järkevään, loogiseen ajatteluun eikä syöksyä kriisistä kriisiin tunteella posottaen. On vain vaikeaa muuttaa stressaamisen tapoja, kun on ikänsä reagoinut kropallaan ja mielellään tällä tavalla. En edes tiedä millä muulla tavalla stressiin VOI reagoida, kuin vatsakivulla, hartiasäryllä, päänsäryllä ja kireällä pinnalla. Stressaaminen ylipäätään on aivan älytöntä ja järjetöntä, eivät asiat stressaamalla parane tai muutu.
Huomiselta jäävät pois ylityöt, mä olin jo niin innoissani jäämässä niitä tekemään, mutta kukaan meidän talossa ei kykene siirtämään varashälytinten päällemenon aikataulua, joten en voi jäädä. Se nyt suorastaan vituttaa, sillä parin-kolmen tunnin ylityöllä olisin voinut saada parikymmentä euroa käteen. Nyt pitää siis keksiä muuta täytettä lauantaille, aloittaa ehkä huonekalujen purkaminen jo silloin.
Ah, ensi viikon torstai, tule jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti