Olin jäätyä hengiltä eilen illalla töistä lähtiessäni. Odotin bussia usvapöndellä, sateessa ja hirmuisessa tuulessa. En sulanut kuin vasta kotona, kuumassa suihkussa. Nukuin hyvin, mikä ilolla todettakoon. Palasin töihin vain todetakseni, että vastahan minä täältä lähdin. Iltavuoroviikot, hmph.
Iltavuoroista on se hyöty, että pystyy surffaamaan netissä ja hakemaan töitä. Laitoin eilen kahteen paikkaan hakemukset. Todella toivon ja rukoilen, että joku paikka nyt vihdoin natsaa. Tahdon pois täältä, pois usvapöndeltä, irti kolmen tunnin matkustamisesta per työpäivä.
Pelkään, että hinnoittelin itseni ulos yhdestä muutoin potentiaalisesta paikasta. On vaikeaa esittää palkkatoiveita, kun ilmaiseksi ei halua töitä tehdä, mutta ei muista eikä tiedä tyypillistä duunarin palkkatasoa. Kyseinen firma on surullisen tunnettu järkyttävän alhaisesta palkkatasostaan, siksi epäilen pyytäneeni liikaa.
Kaksikymmentä minuuttia työvuoroa takana ja järki lähtee jo. Edessä vielä ikuisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti