Kovin kiireinen työpäivä alkaa olla lopuillaan. Enää kaksi päivää ja pääsen vapaalle. Miten nämä ovatkaan ikuisuuden mittaisia, nämä lauantaivuoron jälkeiset päivät.
Työpaikalla on hysteerisen kylmä. Teen töitä takki päällä ja kynsikkäät kädessä, naureskelen itsekseni Ylipäällikölle, joka on tänään jo neljä kertaa ollut mulle aivan käärmeissään ja noiden pimahdusten välillä on mun ylin ystävä. En tajua, mitä hänen päässään tapahtuu, mitä siellä liikkuu.
Kotiin päästessäni aion pukeutua villasukkiin, vanuneisiin kotihousuihin ja villapaitaan, tehdä kaksi lämmintä voileipää ja juoda kahvia. Elämän pieniä iloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti