Vallan vittumaiseksi on taas heittäytynyt tämä kiire töissä. Ei ehdi kissaa sanoa saati pissalla käydä, kun puhelua tunkee ovista ja ikkunoista. Ihme keissejä ja sekoilua. Mun duuni on tosi monipuolista ja vaihtelevaa, mut jokainen päivä sisältää runsaasti asiakkaiden haistattelua ja haukkuja. Silmätulehduksessa, iho tulehtuneena, umpiväsyneenä moista on oikein palkitsevaa kuunnella. Siis not.
Tänään illalla mun piti tavata pitkästä aikaa Siskopieni. On tapahtunut niin paljon taas, kun viime tapaamisesta on muutama kuukausi. Jopa elämänmuutoksia on hänen osaltaan tähän väliin mahtunut. Tapaaminen siirtyi kuitenkin lauantaille, jota nyt odotan siis innolla. Pääsee maailman parhaaseen seuraan istumaan, syömään ja juttelemaan.
Odotan myös iltaa, että pääsen tästä duunipaikan piinapenkistä himaan, taju lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti