Elämä on tosi hassua välillä, hassumpaa kuin mikään komediasarja. Mä tapasin maanantai-iltana Siskopienen, me käytiin syömässä ja naurettiin kuusi tuntia putkeen. Me oltiin molemmat väsyneitä ja jotenkin herkillä, joten hysteerinen nauraminen oli jotakuinkin odotettavissa.
Tiistaiaamuna mä heräsin aivan hirveään päänsärkyyn. Mä olen saanut vetoa tonne niskan alle ja se säteilee päähän aika pahasti. Mä menin lääkäriin, mä kelasin, että mä saan ehkä jotkut relaksantit tai särkkärit ja sen päivän saikkua. Lekuri katseli mun tulehtuneita silmiä ja ihottumia, ilmoitti haluavansa katsoa ihottumia tarkemmin ja mä siinä sit paitaa vetämään yltäni. Se lekuri ilmoitti, ettei mun ihossa ole yhtään kohtaa, joka ei olis tulehtunut. Se kirjoitti mulle koko viikon saikkua ja antibiootit ja kortisonit ja silmätipat ja rasvat. Mä olin yllättynyt, yleensä lääkärit ei ota ihottumia kauhean vakavasti. Mun silmät on niin tulehtuneet, että silmien auki pitäminen sattuu, mut pahemmin on tulehtunut toi iho silmien ympäriltä. Mun selän ihottuma on niin paha, että se vuotaa verta ja sattuu. Nyt kun mä vielä saan jostain rahat niihin lääkkeisiin, niin mun olo helpottaa huomattavasti. Ihan mahtavaa.
Nauraminen on muuten ihan parasta lääkettä kaikkeen. Maanantaina Siskopienen kanssa nauraminen vapautti jotain, mä tajusin taas kerran, kuinka mä häntä ja ystäviäni rakastan. Enemmän kuin mitään.
Keskellä viikkoa mennään, iho kirkuu, mutta mieli on hyvä.
4 kommenttia:
Ei helkkari, nythän tämä on jo musta, tää on edelleenkin hankala, maalasin taas tekstin, ehkä ongelma onkin tuo harmaa tausta ja noin pieni teksti, en tiedä, mutta en pysty tätä maalaamatta lukea. Ehkä mulla on jokin silmä/päävika?! Voin sen kyllä maalatakin, ethän sä täällä mitään romaania kirjoita ;)
Hassu Kata! :) Mä muutin fonttia, onko se parempi?
no on, nyt mäkin näen!
Good!
Lähetä kommentti