Kadotin jotenkin, varmaan väsymyksen vuoksi, eilisen päivän kokonaan. Luulin vielä herätessäni, että on keskiviikko, ja yllätys oli iloinen, kun kännykän näyttö kertoi viikon olevan jo torstaissa. Nukuin kuin tukki, se on luksusta, johon en ole tottunut. En herännyt edes maagisena hetkenä klo 04.36, kuten useimpina öinä.
Olen jälleen saanut asiakkailta hyvää palautetta ja se lämmittää mieltä. Onneksi eivät näe, miten irvistelen puhelimeen kaiken aikaa... Osaan pakottaa hymyn ääneeni, se on työssäni arvokas taito.
Odotan jälleen viikonloppua, aion pitkästä aikaa tehdä jotain hyvää ruokaa ja rentoutua ihan keskenäni. Nautin lukemisesta ja kirjoittamisesta pitkästä aikaa oikein sydämeni kyllyydestä. Kirjoittamani uudet biisit ovat ivallisia ja vihaisia, synkänkauniita raivorokkeja, joissa tuuletan pääni sisäisiä paradokseja oikein olan takaa.
Torstaissani on toivoa, ihmiset, miltäs se kuulostaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti