Unimaailma hallitsee tämänkin päiväni tunnelmia. Unessa äiti, itsenään ja elossa, ja minä vieressä käyttäytymässä huonosti. Tämän päivän kuljen katumuksen ja tuskan musta viitta hartioilla, sillä minä olin kauhea lapsi.
Mitään ei voi katua, koska olen aina toiminut ja käyttäytynyt itseni tavoin, teeskentelemättä mitään. Pääni sisäinen kemiallinen epätasapaino luettakoon minulle puolustukseksi.
Olen taas kadottanut jotain itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti