Joskus unissa kaikki on hyvin, vaikka valve on minkälaista sekasotkua. Joskus unissa se tulee, tunne, että tämä on näin, kaikki on kohdallaan, tämä on minun paikkani maailmassa. Ja herättyä, kun näkee sen tikkuaskin kokoisen kämpän ja keittää vahingossa pahaa kahvia ja ulkona tupakalla meinaavat silmäripset jäätyä kiinni toisiinsa, on tuskallista tajuta, että tässä ollaan taas, mikään ei ole muuttunut.
Pienesti minua se ahdistaa, lähestyvä päivä, saisinkohan minä itselleni siksi päiväksi ja illaksi seuraa, etten yksin itkisi ja päätäni seinään hakkaisi silloin.
Vaikka tiedän, ettei yksinäisyys tapakaan, silti vähän kuolen taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti