Viikonloppu hurahti ystävien seurassa. Paljon sellaista jäi tekemättä, mitä olisin halunnut tehdä, mutta pääasia on se, että yhden yön nukuin kunnolla. Lauantai jäi mieleen erittäin hauskana päivänä, katsoimme tyttöporukalla kolme musikaalia putkeen pienen naposteltavan ja juotavan äärellä. Sylissäni kiehnäsi pieni suloinen oranssi kissa, joka rakastaa minua ja kiipeää aina oitis syliini, kun piipahdan kylässä kyseisen kissanomistajan luona.
Työpaikan muutto Vantaalle on varmistunut. On siis vajaat kaksi kuukautta aikaa löytää uusi duuni.
Törmäsin Häneen, lauantaina, käydessäni kaupassa ystävän kanssa. Minuun ei sattunut, minua nauratti. Ja minä nauroin, ääneen, ja minusta tuntui ihan hyvältä. Yöllä se sitten askarrutti mieltä, kohtaaminen, ja historia ja elämäntarinat. Kyyneleet jäivät tulematta, tunsin oloni vahvaksi ja samalla haikeaksi.
Mä olen vapaa nyt, vapaa ja irti.
2 kommenttia:
Iloitsen tuosta nukutusta yöstä, naurusta ja vapaudesta.
Se on hurjan paljon se.
Annica
Annica, pienin askelin. Mutta jo niin paljon vahvemmin.
Olet rakas.
Lähetä kommentti