Inhoan sitä, kun herään naapureiden mölinään aamuyöllä ennen kolmea. Viime yönä menin sitten kolistelemaan naapurin oven taakse ja ilmaisin tyytymättömyyteni asiaan, sain humalaisen anteeksipyynnön ja vartin päästä meteli jatkui entisellään.
En siis ole kovin hyväntuulinen tänään. Pahaa tuulta lisää se, että paras ystäväni (jota en tapaa nykyään lähes ikinä) olisi tänään käymässä kaupungissa, mutta minä tönötän iltavuorossa duunissa, enkä pääse häntä tapaamaan.
Työni imee minusta sen vähänkin elämänilon, mitä sisältäni löytyisi. Onneksi tämän illan jälkeen saa taas kaksi päivää olla vapaalla. Mutta mitä on kaksi päivää silloin, kun vapaat lentävät sekunnissa ja arkipäivä kestää kuusi vuotta?
Niitä asioita, joista en kirjoita, ajattelen eniten.
1 kommentti:
Omakotitalossa on puolensa..naapurusto on tärkeä.
Toivotan kuitenkin viikonloppuja, vaikka angsti palanee taas maanantaina.
Tulen ehkä käymään stadissa ti.tai ke.-ainakin silloin on vapaat.
Kunhan ensin saan tän vatsataudin podettua.
<3 cista
Lähetä kommentti