Olen väsynyt ja vittuuntunut itseeni. Elän epäterveellistä elämää, dokaan liikaa, enkä pidä itsestäni huolta. En syö kunnolla enkä ulkoile läheskään tarpeeksi. Jotenkin tämä kaikki tuntuu tänään eksponentiaalisesti pahemmalta kuin aiemmin.
Eräs menee naimisiin perjantaina ja julistaa rakkauttaan ja onneaan netin sivustoilla. Ilkeät kantabaarin vedonlyöjät ovat povanneet tuon avioliiton päättyvän viimeistään juhannuksena, kukaan ei oikein jaksa uskoa tähän alkoholistipariskuntaan. Vaikka itsekin dokaan liikaa, pysyy minun juomiseni kuitenkin sen verran aisoissa, että kykenen käymään töissä päivittäin. Pelkään lopettaa juomista, koska juominen on minulle sosiaalinen tapahtuma, pelkään erakoituvani täysin, jos lopetan kokonaan. Pelkään, että en enää koskaan ole onnellinen. Että kuolen tällaisena, ihmisenä, joka ei tunnu itseltäni.
On vaikeaa kirjoittaa tätä tunnetta auki, kun en itsekään oikein osaa tätä nimetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti