Ihanaa tehdä töitä paikassa, jonka ilmapiiri on lähes täysin riippuvainen esimiehen kuukautiskierrosta. Tyyppi huutaa tänään kuin hyeena, valittaa joka asiasta. Kuinka toivoisinkaan pääseväni pois täältä...
Oloni on eiliseen nähden hieman kohentunut, mutta yhä ahdistaa niin, ettei paremmasta väliä. Odotan jotenkin kauhunsekaisin tuntein tulevaa viikonloppua, pelkään romahtavani, pelkään raivoavani, pelkään itkemistä ja särkymistä, repeämistä.
Kunpa kaukana olisi lähempänä. On kirjoitettava arvoituksin, kun näin kovasti pelkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti