Voi elämä, miten ahdistaa. Tunteet ovat syösseet järjen kauas ajatuksistani, olen täysin siipirikkona ja vailla suuntaa. Keskityn hengittämiseen, sisään ulos sisään ulos, ja yritän vain pysyä tajuissani. Olen duunissa, yritän skarpata, yritän pakottaa hymyn ääneeni. Helppoa se ei tänään ole, ei todellakaan.
Milloin tämä helpottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti