Miten se voi vieläkin iskeä kuin miljoona volttia, lyödä koko elimistön linkkuun ja lamaannuttaa, saada kyyneleet valumaan silmistä kuin ensimmäistä kertaa koko aikana? Miten kauan voi parantuminen kestää, kun tuska on jatkunut elämän verran? Miksen mä pääse vapaaksi tästä, mikä sitoo mut tähän tunteeseen, tähän masennukseen, tähän ikävään?
Ja mä kuuntelen sitä biisiä, joka soi silloin, kun menin häntä vastaan lentokentälle vajaa vuosi sitten. Ja tästä biisistä mä muistan sen kaiken, kuinka mä pelkäsin, että meidän suhde olisi ohi. Kuinka hän juoksi syliini kentällä, rutisti lujaa ja hengitti hiuksiini, tärisi helpotuksesta ja itki, sanoi, ettei koskaan ikinä milloinkaan voisi minusta erota ja luopua, että rakastaa niin ettei ketään ennen eikä jälkeen.
Vittu mä olen ääliö. Typerä lehmä, nolla. Mä niin vittu ansaitsen tän kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti