Mä olen liian väsynyt. Kaikki painaa, hartiat ovat tulessa eikä mikään osa elimistöä toimi kunnolla. Hirveitä allergiaoireita ihossa ja nielussa, jatkuvat vatsavaivat ja tämä helvetin selkäsärky...
Mun mieleni on tänään haikea ja suruinen, mun silmien takana kyyneleet on lähempänä kuin toivoisin niiden olevan. Mä yritän kulkea hetkestä hetkeen, yritän hengittää ja olla ajattelematta. Vaan kun ihmisen mieli ei toimi niin. Pienistä asioista kasvaa iso tunne, ja on vaikea heittää sitä menemään.
Töissä on kiire. Jauhan samoja juttuja puhelimeen kerta toisensa jälkeen. Puolentoista viikon kuluttua firman muutto, enkä ole löytänyt muuta työtä tilalle. Etsin kyllä, päivittäin, mutta tämä aika ei ole hyvä aika.
Epämääräinen ahdistus, määrätty tunne. Ikävä, kaikesta huolimatta syliinsä niin kovin ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti