Maanantait ovat kipeän konstikkaita. Vain yhden vapaapäivän vietettyään sitä havahtuu töissä ajatukseen, että enkös minä juuri äsken ollut tässä ja miten tämä nyt voi olla taas näin.
Lauantaina ystäviä, vauhdikasta humalahakuista juomista ja kälätystä. Eilinen dokumentteja ja kirjoittamista, aivan kuin minä muka voisin oppia sen vielä uudelleen.
Viimeinen viikko työpaikan nykyisessä osoitteessa, ensi maanantai on jo usvapöndellä. Miten ihmeessä sinne muka pääsee ja millä ja mistä helvetistä minä saan rahat siihen lippuun?
Huoh. Onneksi mulla on huomisesta torstaihin aamuvuoro ja perjantai sitten vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti