Päässä soi übernopea Caffeine Bomb. Olen jotenkin täpinöissäni, tärisevän innostunut alkavasta viikonlopusta. Vapaapäivät ovat luksusta, pääsen pois tästä paikasta, joka syö minut elävältä. Tosin juuri nyt minua tavallaan myös ahdistavat nuo vapaat, koska maanantaiaamuna työmatka onkin sitten ihan toisenlainen, suuntana usvapönde ja matkan kesto reilu tunti.
Kollega alkaa käydä riippakiveksi. Pidän hänestä ja elämänkohtaloissamme olevista yhteneväisyyksistä, mutta en pidä siitä, että hän roikkuu minussa, käyttäytyy kuin olisimme jotakin muutakin kuin kollegoita. En tahdo miestä elämääni, en ehkä koskaan enää.
Kiva tehdä duunia muuttolaatikoiden ja pölyn keskellä. Mä niin ansaitsen vapaapäiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti