Voi miten toivoisinkaan, et olis jo ilta. Mä sain nukuttua, mut vajaaksihan se taas jäi. Mä vietin kivan illan pyykkiä pesten ja kirjaa lukien, synttärilahjaksi saamani älyttömän lämpimät kotitossut jalassa. Mulla on kotona pari leffaa ja hyvää ruokaa, joten sinne kovasti kaipailen.
Tänä vuonna mä saan sentään olla joulun vapaalla, viime vuonnahan eka arkipäivä joulun jälkeen oli lauantai, jolloin mä jouduin töihin. Mut tänä vuonna mä joudun sit kostoks olemaan uudenvuodenaattona iltavuorossa ja tulemaan lauantaina 2.1 töihin. Että mua vituttaa. Lauantaivuoro on meillä kiertävä, eikä sen todellakaan pitäis olla mun vuoro, mut pomon mielestä pitää ja on. Mä olen niin raivoissani koko hommasta, etten oikein pysty sitä kuvailemaankaan. Must tuntuu hirveän epäreilulta, että mä olen joka vuosi näinä vapaapäivien aikoina lauantaivuorossa.
Mä etsin kuumeisesti töitä, mä en enää edes välitä, vaikka Ylipäällikkö näkis mun selailevan mol.fi -sivustoa työpäivän aikana. Mä sanoin sille silloin, kun palkankorotusta pyysin, että jos korotusta ei tule, on mun löydettävä toinen työpaikka. Korotusta ei koskaan tullut, joten ainakin tilanne on nyt siltä osin selvä. Tietenkin mä työpaikkaa vaihtaessani menetän taas kesälomat ym. etuudet, mutta helvetinkö väliä sillä, tärkeintä on päästä tästä talosta pois. Pois tuntikausien työmatkoista, pois Ylipäällikön epäpätevien silmien alta.
Tää vuosi on kääntymässä kohti loppuaan, mun olis aika jotenkin summata ja lyödä tää pakettiin. Kun osaisi, ehtisi, jaksaisi. Vuoristoradalla mennään, välillä vauhti kiihtyy liikaa ja jotkut notkot ovat liian syviä, absoluuttisesti ja ehdottomasti liian syviä.
Tiistaita, tämä on semmoinen. Kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti