Uskomattoman raskas viikko alkaa onneksi olla lusittu. Mä heräsin aamulla mieli matalana ajatellen, että tänään on tiistai, mut onneksi tällä kertaa ilahduin positiivisesti päivän ollessakin perjantai. Mä vietin iltaa eilen Naapurin kämpällä pyykkiä pesten ja haukotellen. Yöksi menin kotikolooni ja nukuin hyvin. Viikonloppuna mä tapaan taas ystäviäni, eilenkin puhuin heistä kolmen kanssa. Olen niin rikas, kun mulla on nämä ihmiset, nämä rakkaat, nämä tukipilarit ja saan olla heille samanarvoinen.
Töissä on hirveä ruuhka ja kiire, ei ehdi hoitaa mitään loppuun asti eikä edes hengittää puheluiden välissä. Mulla ei ole päivääkään talvilomaa, vaikka olin luullut niin. Mä pyysin paria palkatonta päivää, mutta pomo ei suostu. Itku pääsee. Olisi saatava muutama päivä aikaa, muutama hassu päivä edes.
Mä jaksan, mä jaksan, mä jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti