Viikonloppu sujui jotenkin ristiriitaisissa tunnelmissa, naurua ja iloa, mutta myös itkua ja ikävää. Olemme niin huolissamme Hatusta, kaikki kulminoituu siihen. Lauantaina vietimme Efektin syntymäpäivää, innostuimme Lelun kanssa ostamaan hänelle kaikenlaista pientä lahjaa. Hurautimme taksilla Efektin kotiin, minä, Kissa & Kirja, Lelu sekä Siilitabletti. E oli laittanut pientä naposteltavaa ja kahvia kului kolmisen pannullista. Muutama olutkin tuli siinä kumottua ja sitten iltasella taksilla kantabaariin. Ilta oli oikein hauska, Siskopienikin tuli paikalle ja häntä oli tietenkin ilo tavata. Valitettavasti ilta päättyi kyyneliin, kun Lelu kaikista uteluista ja kyselyistä lannistuneena lähti itkien kotiin sanomatta kenellekään mitään. Mä lamaannuin jotenkin ja sit jouduin sinnittelemään Efektin halutessa jatkoille. Mä en olisi tahtonut, mut se olis muuten jäänyt yksin. Jatkoiltiin sitten eräällä klubilla, kotiin pääsin vasta aamulla. Eilen mä vielä istuskelin Efektin kanssa kaksin kälättäen, kaikkea tätä stressiä ja pahaa oloa purkaen. Paha olo valtasi alaa, kun paikalle saapuivat Eräs ja vaimonsa, tunkivat viereen ja Efekti joutui heille ilmoittamaan, että saavat poistua kauemmaksi. Vaimohenkilö nosti metelin, jota minä en onneksi ollut kuulemassa. Poistuimme iltaan melko pian ja kalat ruokittuani yritin nukkua. En osannut, taaskaan. Tunnin unet sain vedettyä ja työpaikalla odotti seuraava pettymys: joudun töihin lauantaina 2.1, kun kaikki muut viettävät pitkää viikonloppuvapaata. Viime vuonna olin töissä joululauantain ja nyt uuden vuoden... Huokaus.
Elämä on ihan perseestä aina välillä. Mä olen väsynyt ja mä olen väsynyt ja väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti