Espoolaisessa kauppakeskuksessa ammuttiin neljä ihmistä ja asiakas uhkailee puhelimessa tulevansa kuristamaan meidät kaikki täällä töissä. Miten ihmisistä on tullut yhä aggressiivisempia? Vai olenko mä missannut jotain? Onks aina ollut näin, mut nyt vaan uutisoidaan enemmän? Vai seuraanko mä itse enemmän uutisvirtaa?
En tiedä. Oma pääni on kovin kykenemätön käsittelemään noin suuria asioita, kun Hatun tilanteessa on jollain lailla tarpeeksi pähkäilemistä. Vai pakenenko minä, vetoan lähimmäisen tilanteeseen, jotta ei tarvitsisi miettiä suurempia kuvioita?
Tämä vuosi on ollut jälleen yksi niistä oudoista vuosista, jolloin varsinaisesti käteen ei ole jäänyt mitään, mutta tarkemmin mietittynä tämä on sisältänyt todella paljon tärkeitä asioita. Velkavankeus ja siitä selviäminen. Vihdoin ne hyvät, rakkaat, oikeat ja aidot ystävät, joita olen koko elämäni ajan etsinyt. Musiikki... sen uudelleen löytäminen ja sen haluaminen, se on iso asia myös. Yksi elämäni parhaista kesistä. Ja lopuksi, tietenkin päällimmäisenä nyt, Hatun itsemurhayritys ja se tosiasia, että koen aiheen vaihteeksi tältä puolelta, jäljellejäävien ystävien vinkkelistä katsottuna.
Tämä vuosi on muuttanut minua kovasti. Toivottavasti ensi vuodesta tulee hyvä, minulle, meille, teille, kaikille.
Kiitos tästä vuodesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti