Tämä keskiviikko on onneksi hyvin torstaityyppinen. On pienesti paloa päästä jo vapaille. Maailman ihanin työkaveri Vesa tekee mun lauantaivuoron, mistä olen hänelle ikuisesti kiitollinen ja mietin mielessäni millä pienellä lahjalla voisin häntä ilahduttaa. Ehkä puolikas viskileka, Jamesonia tietty. Ehkä jotain muuta.
Nukuin hyvin viime yönä ja matkalla töihin törmäsin ystävään, joka on ollut masennuksen takia jo kuukausia sairaslomalla. Oli kiva nähdä, hän on eilen aloittanut taas työnsä ja vaikutti pirteämmältä kuin aikoihin. Teimme kahvittelutreffit lauantaiksi, mikäs sen mukavampaa. Hassua on se, että masennuksesta kärsivä ystävä oli huolissaan minun pärjäämisestäni ja jaksamisestani. Ihmetteli, kuka minua tukee, kun Efekti tukee Lelua, minä Efektiä, Kirja ja Kissa toisiaan ja Naapuri ja miehensä toisiaan. Minä kyllä pärjään, olen saavuttanut jonkinlaisen voiman ja jaksamisen. (Tosin sehän saattaa romahtaa milloin vain. Vitustakos näistä tietää.)
Kun jaksaisi uskoa eikä pelkäisi niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti