Iltavuoro silkkaa tuskaa, voi hyvänen aika miten hankalaa tähän on taas kivan viikonlopun jälkeen suhtautua. Ylipäällikkö hengaa ylitöissä ja huohottaa niskaan. Hartioitani särkee, mutta olen päättänyt ostaa vihdoin sängyn, jahka rahaa kilahtaa tililleni. Minulla on hyvä kirja, mutta keskittymiskykyni on niin olematon, etten oikein tajua siitä mitään. Tyypillistä stressimeininkiä siis.
On se onni, että osaan pitää tän ns. zenin. Tänäänkin on aika monta kertaa meinannut suusta päästä hirveitä sammakoita, ärräpäitä ja lätäköitä, kun asiakkaat eivät ymmärrä eikä Ylipäällikkö lakkaa kailottamasta.
Onneksi maanantai alkaa olla töiden osalta pian paketissa. Menen kotiin, laitan jalkaan uudet, lahjaksi saadut lämpimät kotitossut, keitän teetä, syön voileivän ja yritän keskittyä kirjaan. Voi arkea, kuinka se mataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti