Olen viettänyt viikonloppua ystävieni iloisessa seurassa. Torstaina menin aikaisin nukkumaan vietettyäni mukavan koti-illan ruoanlaiton ja elokuvan parissa. Perjantaina vietimme ystävän syntymäpäiviä, minä esiinnyin pitkästä aikaa yleisön edessä laulaen kaksi laulua. Oli mukavaa, join hieman liikaa kai boolia, mutta lauantai valkeni silti mukavana. Tapasin ystäviä alkuillasta kantabaarissa, sitten lähdimme joukolla syömään minun synttäreideni kunniaksi Weeruskaan. Sieltä palasimme vielä kantabaariin viettämään loppuiltaa hyvässä seurassa, jutellen ja nauraen. Nautin suunnattomasti siitä, että ystäväni vilpittömästi minua rakastavat ja sanovat sen myös ääneen. Kuten minäkin, heitä rakastan ja sanon sen myös.
Tätä varsinaista syntymäpäivääni olen viettänyt yksin lukemattomien tervehdysten ja muutaman ihanan puhelun rytmittäessä päivää. Ihanin puhelu tuli isäni sisarelta, josta en ole vuosiin kuullut mitään. Olen myös ajatellut äitiä, kaivannut häntä kovasti, muutaman haikean kyyneleenkin valutin. Äiti olisi iloinen monesta asiasta elämässäni, hän olisi onnellinen ystävistäni ja kyvystäni tehdä töitä, vaikka työ on mitä on. Äiti olisi minusta ylpeä.
Käyn ensi viikkoa kohti torstaita odottaen, pääsen the Wildheartsin keikalle ja siitä olen enemmän kuin innoissani. Ajatus iltavuoroviikosta silti taas masentaa, en tiedä miten sitä duunia jaksaa. Onneksi on taas kivoja muistoja ja kivaa odotettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti