Mä niin tiedän miten tää tulee menemään. Mä en saa sitä duunia, mä en tule saamaan mitään duunia enää ikinä. Mä jään jumiin tähän usvapöndepaskaan, Ylipäällikön mykkäkoulun ja mulkoilun uhriksi. Mun ns. ystävät tulee käyttäytymään niin kuin mitään ei ois tapahtunut lauantaina. Ne takuulla kelaa vilpittömästi itse, et mistä mä mahdoin nyt loukkaantua. Ne kelaa, et koko se homma oli vaan joku baari-insidenssi, jonka mä unohdan viikonloppuun mennessä. Enkä mä tiedä mitä tehdä, mitä sanoa. Mä suunnittelen ensi lauantaista sellaista rentoa kotipäivää, runsaasti pyykinpesua (asun taas viikon Kauniin Naapurin kämpässä), dokumentteja, kuvien skannausta ja projektin rakentamista, katkarapurisottoa, kahvia ja villasukkailua. Mä tiedän, et Kissa ja Kirja olettaa mun lähtevän juhlistamaan loman alkua niiden kanssa baariin, mut niin mä en aio toimia. Mä laitoin viestin Kissalle sunnuntaina, että nyt ois hyvä hetki olla tapaamatta. Mun olis saatava tätä päätäni taas kasaan, johonkin kuosiin edes, jotta mä pystyn kohtaamaan ne ihmiset ja niiden välinpitämättömyyden, sen faktan, ettei kukaan seiso rinnallani, vaikka rakkautta vannotaan joka käänteessä. Mun on saatava itseni vakuuttuneeksi siitä, et mun loukkaantumiselle oli aihetta, että mä voin perustellusti olla pahalla mielellä. Ja sit kun mulla on siihen oikeus, mä voin päättää olla jäämättä tuleen makaamaan ja asiaa märehtimään. Helvetti, miks musta tuntuu, et mulla ei ole oikeutta? Oikeutta olla loukkaantunut ja pettynyt ja surullinen ja vihainen? Miksi mä epäilen tässäkin vitun tilanteessa, että minun pääni on se, jossa on vikaa? Että mulla ei pitäisi olla aihetta suuttua?
Tiistaissa mennään, kolme aamua lomaan. Pysähdy maailma, mä tahdon ulos tällä pysäkillä.
2 kommenttia:
Totta kai sulla on oikeus loukkaantua, ja vielä hyvä syykin.
Mutta jos ystävät eivät tunnu tajuavan mistä on kyse, kannattaisiko kertoa selkeästi mikä loukkasi, ja ettei kyse ole sinulle mistään mitättömästä pikkuasiasta.
Me ihmiset koetaan asiat niin kovin eri tavoin, eikä ajatuksia osaa lukea kukaan. Sitä monesti yllättyy, kun huomaa, että jollekin toiselle ei ole tullut mieleenkään ajatella asiaa samalta kantilta, kuin itse sen näkee ja kokee. Suoraan puhumalla saattaa ystävyyskin pelastua eikä tule romutetuksi.
Ja hei, sulla on hyviäkin juttuja: projekti, jota selkeästi mielelläsi teet. Ja sä sentään hait sitä duunia, sekin on jo paljon. Moni ei edes yrittäisi.
Jaksamista ♥
Mä ilmaisin itseäni selkeästi ja suoraan silloin lauantaina heti. Mä kerroin, kuinka järkyttävää oli, ettei kukaan sanonut mitään, sanoin, että tilanteen ollessa toisin päin se nainen olisi saanut kuulla kunniansa ja eskorteerattu mun pyynnöstäni henkilökunnan toimesta ulos. Mä kerroin, että omiaan pitää puolustaa kuin leijona pentujaan. Mun mielestä siinä ei jäänyt mitään epäselväksi.
Mut en mä tiedä. Ehkä Kissalle kyseessä oli baari-insidenssi, joka on jo unohdettu?
Ja kyllä, mulla on onneksi nyt niitä hyviäkin juttuja. Ja tulossa oleva loma.
Kiitos, Mymskä.
Lähetä kommentti