Viimeisen vuorokauden sisään on mielialahissi ollut vauhdissa melkein kuin entiseen malliin. Työhommat ahdistaa ihan kympillä, kuten moni muukin asia. Eilen sain kuitenkin ihan järisyttävän adrenaliini- ja ekstaasipiikin, kun idolini Ginger lähetti mulle viestiä ja pyysi mukaan erääseen projektiin. Pääni sisällä tärisin, näin jo sieluni silmin itseni veivaamassa hommia tuon proggiksen eteen, visioin käyttöliittymiä ja kansitaidetta, haastatteluja ja tiedotteita. Myöhemmin illalla euforia hävisi ja tilalle tulivat tuttuakin tutummat epäusko ja avuttomuus, pettymys ja pelko. En ole vielä edes aloittanut projektia ja jo nyt pelkään epäonnistuvani! Olen säälittävä tapaus, varsinainen latvalaho.
Aamusella työmaan varashälytin pärähti soimaan. Se huusi 20 minuuttia täysillä, kellään talossa olevalla ei ollut oikeuksia kuitata sitä pois päältä! Tosi fiksua toimintaa taas. Yläkerran Norsunluutornin väki lomailee edelleen, paikalla on vain meitä matosia, jotka sitten kärsimme meluhaitat ja muut. Ahdistaa.
Vaan elämme jo keskiviikkoa, kissavastuu siirtyy takaisin Kissalle ja Kirjalle, olemme askeleen lähempänä viikonloppua. (Ja päässä takoo koko ajan: jos minä tämän päivän kestän, jos minä vielä tämänkin päivän...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti