Keuhkoputkentulehdus muuttui keuhkokuumeeksi kuin varkain ja olen viettänyt aikaani lähinnä huohottamalla sängynpohjalla. Toinen antibioottikuuri on lopuillaan ja maanantaina palaan arkeen. Onneksi vain viikoksi, sitten pääsen lomalle. Lomamatkasuunnitelmat taitavat kariutua kuitenkin siihen ikiaikaiseen, katastrofaalisen huonoon rahatilanteeseen.
Kansainvälinen musiikkiprojekti etenee hissukseen juuri nyt, mulla ei ole ollut oikein energiaa väsätä mitään. Viime sunnuntaina sain kuitenkin hirvittävän kipinän taas, kun kävin Ankkarockissa katsomassa Michael Monroen keikan ja näin pitkästä aikaa Nasty Suiciden soittohommissa. Rakastan sitä miestä ja rakastin jokaista hetkeä tuossa keikassa. Muistin taas, kuinka musiikki minua voi joskus viedä, kuinka se minua kantaa. Kuinka iso asia se on, rock on riemua ja rakkautta, elämänhalua.
Huomenna menen ensimmäiseen työhaastatteluun monen vuoden tauon jälkeen. Minua jännittää, minulla on perhosia vatsassa ja pelkään kauheasti, että mokaan kaiken. Mistä saisin hieman itseluottamusta? Tahtoisin niin kovasti saada töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti