Jälleen laskeudutaan korkealta viikonlopun huipulta tänne ojanpohjalle, jota myös duuniarjeksi kutsutaan. Ylipäällikkö PMS marssi juuri sisään, jutskasi kymmenen minuuttia poikain kanssa, minua ei edes moikannut. Eli hyvin alkaa taas, herranen aika.
Viikonloppuna tapasin ystäviä, Lelun, Efektin ja Naapurin ja Olkinaisenkin, pitkästä aikaa myös Atlantti ilmaantui kantabaariin, halasimme ja juttelimme ja oli siinä nyt jotain sellaista flirttiäkin taas ilmassa, mutta minä en lankea, en, vaikka silmiinsä hukkua voisinkin. Eilen kahviteltiin kattoterassilla Naapurin kanssa lahjakkaasti tuntikausia, kävimme yhdessä ruokkimassa riiviökissat ja vielä jäätelökioskin kautta kotipihalle ja kotiin. Nukuin huonosti, mitäs muutakaan, ja kaksikymmentä minuuttia työpaikalla olleena olen täysin valmis lähtemään kotiin.
Illalla kissoja, pyykkitupaa, tiskivuori, juustovoileipiä ja toivottavasti unta, suloista piittaamatonta keskeytymätöntä unta.
Lomaan vielä neljä viikkoa. Voi luoja, miten minä jaksan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti