Päänsisäinen maanantai on tietenkin perjantai tänään, mukavia tämmöiset. Toissailtana tapasin rakkaat, Naapurin ja kaimansa, nauroin vähän ja itkin vähän. Minua pelottaa tämä talvi, sisälläni kasvava pimeys, voimattomuuden tunne, syvenevä masennus. Minä pelkään, että putoan sinne, mistä en pääse ylös.
On hirveän vaikeaa arvioida tätä tilannetta, laittaa mitään pisteytystä tai luokitusta tälle masennukselle, itse on niin hankalaa (ellei jopa mahdotonta) nähdä se objektiivisesti, pystyä rehellisesti vertaamaan aiempiin. Beckin masennustesti antoi tulokseksi 38, mikä on käsittääkseni aika korkea. En tiedä mitä tehdä, jotkut hetket nyt tietenkin ovat helpompia kuin toiset, mutta tunnen, etten pysty hallitsemaan tätä, vauhti alkaa olla jo liian kova.
Tämän päivän yritän vain sinnitellä, mitään kovin monimutkaisia keissejä en nyt handlaa. Menemme muutaman kollegan kanssa muualle lounaalle, mikä tuo mukavan katkon päivään. Viikonlopun vietän kotona, ihanaa, tuijotan Frendejä dvd:ltä (ostin pari tuotantokautta lisää) ja nukun. Jotain järkevää olisi kiva saada aikaan, mutta niin tuskin tulee käymään. En odota liikaa itseltäni.
2 kommenttia:
38 on korkea. 17 pisteellä suositellaan jo kääntymään lääkärin puoleen.
Kannattaisiko sun? Työterveys? Valitettavasti ne ei tietenkään paljon muuta tee kuin määrää (lisää tai uusia) lääkkeitä... Ja saattavat kirjoittaa lähetteen jonnekin jatkoon, asiantuntevaan paikkaan. Sulla on niin paljon taustaa tuolle, että pääset luultavasti nopeasti eteen päin (ottavat tavallaan hiukan vakavammin).
Mitä aikaisemmin ryhtyy edes jonkinlaisiin toimenpiteisiin, sen parempi. Sitä enemmän toivoa.
Jaksuja ♥
Minä en oikein tiedä siitä lääkäriin menosta. En tahtoisi lisää lääkkeitä, enkä tahdo sairaalaan. Jotenkin toivon, että tämä menisi parempaan suuntaan ihan elämäntapatarkistuksella, alkoholi pois ja lisää unta, kunnes kevät koittaa.
Vaan tietenkin sinne lääkäriin on mentävä, jos olo tästä vielä pahenee.
Kiitos, Penni.
Lähetä kommentti