Juu, eihän tässä mitään, työvuori kaatuu päälle ja pitäisi olla kolmessa hommassa yhtä aikaa. Paukutan sormet hellinä muutoksia tilauksiin ja laskutan minkä ehdin.
Perjantaina, lomapäivänäni, menen kuitenkin tapaamaan potentiaalista uutta työnantajaa. Usvapöndellä sekin mesta, mutta aikataulujen mukaan pääsen sinne yhdellä dösällä melkein kotiovelta, matkan kestäessä noin puoli tuntia. Suorastaan luksusta siis, nykyiseen verrattuna. Potentiaalinen uusi työnantaja on erittäin kiinnostava yritys, kasvava ja innovatiivinen luovan alan tekijä. Henkilö, jonka kanssa olen puhunut puhelimessa vaikutti jotenkin tutulta ja rennolta, kertoi suoraan, ettei firmalla ole vielä varaa tarjota kovin kilpailukykyistä palkkaa, mutta kompensaatio tuleekin sitten olemaan melkoisen suuri, kun raha alkaa liikkua. Mitäs minä tietäisin? Ehkä se menee juurikin noin.
Elämme tiistaissa, aamukommellukset olivat taas omaa luokkaansa (heräsin vasta herätyskelloon ja ajattelin sujuvasti, että "hirveä meteli! Minä sammutan tuon, jotta kuulen sitten sen herätyskellon äänen, kun se soi!") ja kuten todettua, työmäärä on jotain aivan järkyttävää juuri nyt. Pakko painaa, hyvin menee, kyllä tästä vielä noustaan ja muita kliseitä päiväänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti