Kahdeksanneksi viimeinen päivä vanhassa duunissa alkoi palellen, eilisen nollakelin jälkeen tuo vajaat 15 pakkasastetta tuntuu kolmeltakymmeneltä. Parit naurut ollaan kyllä kollegoiden kanssa jo revitelty tässä ja viritettiin tekoviherkasviin jouluvalot minun läksiäisvaloikseni. Heitämme läppää ja teemme töitä. Koulutettavanani oleva uusi työntekijä on loppuviikon koulun penkillä, joten minä pääsen keskittymään pahasti ruuhkautuneisiin töihini. Paitsi että motivaatio ja jaksaminen on melko nollassa, ihan todella, nyt kun tiedän pääseväni pois täältä, on tosi vaikeaa enää kiinnostua ja keskittyä tähän hommaan. Vaan kyllä mun pitää tämä hoitaa, jättää mahdollisimman puhdas pöytä niin sanotusti.
Iltasella juoksin pyykkitupaan ja takas ja pelkäsin katolta pudoteltavaa lunta. Olivat sitten tällä kerralla pudottajat keksineet laittaa pihalle passiin yhden miehen, joka puhalsi joka kerta pilliin, kun joku tuli rapusta pihaan. Loistava idea, eipä saanut kukaan lumikasaa päähänsä, mutta se pillin ääni alkoi tosissaan kyllä vituttaa jossain vaiheessa. Talossamme on neljä rappua ja aikamoinen trafiikki, homma kuulosti lähinnä joltain sambakarnevaaleilta!
On keskiviikko, keskellä viikkoa, tämän jälkeen enää seitsemän päivää usvapöndellä. Final countdown.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti