Oh, keskiviikko, keskellä viikkoa ja tällä kertaa jo yli puolenvälin viikkoa minulle, joka onnellisena lomailen perjantain, paitsi että en oikeasti, kun menen sinne työpaikkahaastattelutapaamiseen ja se jännittää niin, etten pysty laittamaan pistettä tälle lauseelle enkä oikein edes tiedä mikä minua jännittää, onko se vain sitä etten ole varma kyvyistäni ja itsestäni?
Tänään töitten jälkeen suuntaamme suosikkikollegan kanssa kirjakauppakierrokselle, ah, kuinka ihanaa on, että mulla on varaa ostaa kirjoja. (Tosin tarvitsisin paljon muitakin asioita, mutta ei kai kirjojen ostaminen nyt synneistä suurin voi olla?)
Suosikkikollegani on aina ollut minulle tästä talosta läheisin ja nyt kun on mahdollista, että lähden muualle, olemme murheen murtamia ajatuksesta, että emme tapaa päivittäin. Saisinkohan minä hänet mukaani, pakettiratkaisuna?
Uh, keskiviikko, hirveästi töitä, onneksi kahvia ja muutama vohveli.
(Kyllä, käytin tässä kirjoituksessa ilmaisuja oh, ah ja uh. Tyttömäisesti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti