Heräsin aamuyöllä toivottoman tukossa. Nieluun koski, keuhkoputket ovat täynnä limaa. Olen töissä, sillä en uskalla ajatellakaan sairaslomalle jäämistä. Mulla on kuumetta ja päätä ja lihaksia särkee. Kesäkeuhkoputkentulehdus, juuri mitä kaipasinkin. Not.
Elämme tiistaita, olisin valmis melkein mihin vain, jos pääsisin pois täältä, kotiin, peiton alle. Vaan kenties huomenna on jo paremmin, vedän isoja annoksia kortisonia, jos tämä vaikka talttuisi. Joka kerta muuten, kun mulle on kirjoitettu tiettyä antibioottia, olen joutunut viikon päästä hakemaan uuden kuurin. Ehkä mun kannattaisi mainita asiasta työpaikkalääkärille?
Aloitin uuden kirjan aamun työmatkalla ja se koukuttikin heti. Nyt istun täällä odotellen lounastaukoa, jotta pääsen jatkamaan kirjanlukua. Mitä mä tekisinkään ilman kirjoja ja musiikkia, huoh, elämälle kiitos mulla on mahdollisuus kumpaakin harrastaa. Kotona on vielä kaksi lukematonta kirjaa ja sen jälkeen kutsuu taas kirjasto, olen melkein unohtanut, että kirjastoista voi oikeasti lainata lukemista!
Olen väsynyt ja kipeä, mutta aion löytää sen zenin taas. Jostain sen on löydyttävä, revin huumoria sitten vaikka uudesta kylmävesiautomaatista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti