Kas, perjantai saapui tälläkin ikuisuudenpituisella viikolla. Kollegani Soli ei ole tänään töissä, valitettavasti, joten olen täällä ihan orpona piruna, kun en voi kenenkään kanssa käydä tupakalla jurputtamassa. Vaan ehkä tämän päivän (illan) kestän ihan sen voimalla, että huomenna ei tänne tarvitse tulla eikä itse asiassa tarvitse edes ajatella koko paikkaa kokonaiseen päivään. Sunnuntaihan on tuomittu duuniangstin kourissa kärsimiseen, se on selvää.
Löysin vielä kaksi kiinnostavaa työpaikkaa, joihin pitäisi hakemukset saada väsättyä. Kenties voisin pyhittää lepopäiväni (siis sen kirotun sunnuntain) hakemusrumbaan? Saisi ainakin ajatukset hetkeksi irti nykyisestä.
Mä näin viime yönä unta, että koko meidän osasto siirtyi töihin johonkin hotelliin ulkomaille. Mä jotenkin toimin jonain kouluttajana siinä ja meidän pojat sekoili respassa oikein urakalla. Repeilin aamulla, sillä tämä oli jo toinen kerta, kun näin unta, että vaihdan työpaikkaa koko tämän osaston poppoon seuratessa mukanani. Siinä aikaisemmassa unessa mä aloitin uudessa työssä ja kun mut kuljetettiin uuden työpisteeni ääreen, viittasi kouluttajani jonnekin huoneen takaosaan ja sanoi, että "nuo tuotiin sinulle aamulla" ja huoneen nurkassa näin koko tämän ihmeryhmän työn touhussa. Kertooko nää unet jotain mun stressitasosta kenties!?
Vaan huokaisen nyt hetkeksi, sain hoidettua pari tosi vaikeaa keissiä ja lopputyövuoron voikin sitten vaikka suorittaa zen otsalohkoon liimattuna. Viikonloppuja.
(P.S. Otsikon biisi on Weeping Willowsia, ei Samantha Foxia!)
3 kommenttia:
Mä ajattelin otsikon luettuani Doorsia :)
Hih, onneksi meitä on joka musiikkijunaan! :)
Mäkin ajattelin sen olevan Doorsia. :)
Lähetä kommentti