Kipeänä oleminen on noin niin kuin yleisestikin ottaen ihan hanurista, mutta vielä jotenkin eksponentiaalisesti kamalampaa on olla kipeänä kesällä. Mun keuhkoputkentulehdus yltyy vain, hengittämisen vaikeus on saavuttanut ihan kolossaaliset mittasuhteet ja kuumettakin oli 39 astetta lauantaina. Herään vartin välein yskimään ja lihaksia särkee kuvottavalla tavalla. Yllätys, mä olen silti töissä, mä tiedän, että saikku olisi nyt ehkä se ainoa vaihtoehto, mut tavallaan mä pelkään jäädä saikulle, koska siitä saa niin paljon paskaa niskaan Ylipäälliköltä.
Lauantai oli kuumeesta huolimatta oikein mukava, tapasin rakkaita ja nauroin aika paljon. Menin kuitenkin ajoissa kotiin ja luin kirjaa peiton alla, kunnes en väsymykseltäni tajunnut enää sanaakaan. Sunnuntainen hakemustivoli jäi kokematta, koska valitsin ystävien seurassa kahvittelun ja kikattamisen.
Uusi kuusipäiväinen työviikko on tosiasia, en tiedä kuinka jaksan tämän kuumeilun ja säryn keskellä sen hoitaa, mut mentävä on. Lainaisko joku keuhkoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti