Eilen kollegani Soli tulikin autolla töihin ja pääsin siis kyydissään usvapöndeltä kaupunkiin. Säästin 40 minuuttia työmatkassa! Ihan älyttömän hienoa oli olla kotona jo reippaasti ennen kahdeksaa. Ennätin hieman syödä ja surffailla ja relata ennen suihkua ja peiton alle könyämistä kera kirjan. Nukuin hyvin, kun heitin pari antihistamiinia ja kunnon annoksen kortisonia huiviin. Olo ei tänä aamuna ollut ollenkaan niin huono kuin eilen. Tokihan yskä on kammottava, mutta sen kanssa voi elää.
Jokin älytön odotus on taas vallannut mielen. En malttaisi odottaa taas tilipäivää ja juhannusta ja juhannuksesta alkavaa lomaviikkoa. Välietappeina odotuksessa toimivat tämän viikon perjantai ja vapaa viikonloppu. Seuraavana viikonloppuna olen taas lauantain töissä, mistä seuraa jälleen seuraavaksi perjantaiksi vapaata. Elän vapaa-aikakeskeisesti, kuten olen aina tehnyt, mutta koen sen jollain lailla aika normaaliksi, kun kuitenkin arjen vietän työssä, joka ei anna minulle mitään, ottaa vain. Eilen löysin yhden aika kiinnostavan työpaikan, johon väsään hakemuksen heti, kun minulla on koneen ääressä istuessani myös aivot. (Mitä tapahtuu todella harvoin iltavuoroviikolla, näin sivumennen sanoen.) Mulla alkaa vain työnhaussa tulla vastaan sellaiset faktat, joille en mitään voi: olen auttamattomasti liian vanha ja huonosti koulutettu. Onneksi jotkut työnantajat kuulemani mukaan arvostavat myös kokemusta, sekä työ- että elämän.
Aloitan työvuoroni niiskuttaen ja selän ihottumaa raapien. Keskiviikko, voi elämä, miten tämä viikko kestää niin loputtoman kauan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti