Vuoden kuudes tai seitsemäs keuhkoputkentulehdus iski takavasemmalta kesken eilisen työpäivän ja nyt kuumeilen huolella. Kävin aamulla lääkärissä ja meinasin jäädä auton alle, kun huimauksen vuoksi en pystynyt hallitsemaan liikkeitäni. Onneksi lääkärisetä antoi tropit ja kaksi päivää saikkua.
Matkalla lekurista himaan, täysin tukkoisena ja houruisena puhelin soi: työhaastattelu! Jei! Kuulostin varmaan aika aivokuolleelta vastatessani, mutta äänikin kirkastui, kun kuulin mistä on kyse. Nyt pitäisi vain saada joku vaihtamaan kanssani vuoroa ensi torstaina, jotta pääsen kyseiseen haastikseen. Pelkään, ettei kukaan vaihda; pelkään, että en löydä paikalle; pelkään, että näytän ja kuulostan idiootilta; pelkään, etten saa paikkaa vaan vain kylmää kättä ja ivalliset naurut. Pelkään hulluna kaikenlaista, mutta minun on saatava itseni jotenkin kasaan sitä tilannetta varten.
Tulin kaupan kautta kotiin ja kirjoitin muutaman idean aiemmin mainitsemastani kansainvälisestä musiikkiproggiksesta. Sain vastauksen idoliltani: "This sounds brilliant." Wuhuu, ehkä mä sittenkin tiedän mitä olen tekemässä, ehkä mä sittenkin osaan pienesti jotain!
Näin jatkuu siis Shitsvillen tunnearsenaalivuoristorata. Kuumetta miljoona, päässä räkää tonni, taidan mennä selälleni.
4 kommenttia:
Nyt vaan huolellinen poteminen, että pääset täyteen iskuun. Mahtavia juttuja, mahdollisuuksia vaikka mihin! Kyllä sä osaat ja pystyt :)
Kiitos, Mymskä! :)
Olisko mun onneni vihdoin kääntymässä...? Vai onko tämä taas niitä hetkiä, kun elämä vilauttaa kääntöpuoltaan ("tällaistakin tämä voisi olla") ja sitten tipauttaa rekallisen paskaa niskaan?
Ei voi tietää. On vain elettävä ja katsottava nämä kortit.
Kuulostaa tosi hyvältä!
Onnea haastatteluun ja siihen projektiin! :)
Paljon kiitoksia!
Lähetä kommentti