maanantai 18. lokakuuta 2010

HAMMERSMITH PALAIS

Nämä perjantain ja maanantain väliset yöt ovat aivan liian lyhyitä. Olen todella väsynyt ja minun pitäisi jaksaa tehdä pari tuntia ylitöitäkin tänään. Vaan ihania hetkiä on taas elämään mahtunut, voi hyvänen aika sentään.

Perjantainen kuvauskeikka peruuntui ja vietin sen sijaan iltaa kantabaarissa ystävien kanssa. Ilta oli tosi mukava, Naapurin kanssa käveltiin yhtä matkaa yöllä kotiin. Lauantaina tapasin Tampereelta saapuneen ystäväni sekä irlantilasrokkarin, joiden kanssa baareiltiin ensin Kalliossa ja suunnistimme sitten keskustaan. Michael Monroen keikka oli täysin uskomaton. Lauloimme villisti mukana ja saimme hyviä kuvia ja videota. Keikan jälkeen poikkesimme vielä Ilveksessä, sitten hyppäsimme irlantilaisen kanssa taksiin ja hurautimme takaisin kantabaariin illan viimeiselle oluelle. Mikä ihana päivä ja ilta! Parasta on, että tapaan tamperelaisen uudestaan jo vajaan viikon kuluttua.

Eilinen päivä meni väsymyssumussa. Jaksoin kuitenkin lähteä tapaamaan Prätkähiirtä, Kissaa ja Kirjaa sunnuntaitraditiomme mukaisesti. Väsynyt nauraminen on poikkeuksetta paras tapa torjua sunnuntaiangstia. Vaan jännintä on se, että osaston vaihdon jälkeen olen lähes kokonaan lakannut kokemasta semmoista! Minua ei vituta tulla töihin, mikä on aivan fantastista.

Jospa keräilisin ajatusteni rippeet ja aloittaisin työnteon. Tänään se on vaikeaa, sillä korvissani soi muutama lause, jotka minulle viikonlopun aikana sanottiin...

Ei kommentteja: