Kotikolossa on lämmitys pois päältä, itse asiassa koko talossa kaksi vuorokautta. Olen siis luitani myöten jäässä. Aamudösä oli jäätävä ja työpaikka kuin pakastin. Mahtavaa. Vihaan palelemista, olen aina vihannut, ja nyt siitä joutuu kärsimään ihan joka paikassa.
Olen miettinyt paljon Kissaa ja kaikkea sitä, mikä ns. ystävyydessämme mättää. On tullut tosiaankin aika jättää hänet taakseen, vaikka samalla menettää paljon naurua. Ne naurut eivät korvaa sitä kipua, jonka hän minulle aiheuttaa vähättelemällä minua, haukkumalla juuri niitä asioita minussa, joista olen eniten epävarma ja jotka ovat niitä elämäni todellisia kipupisteitä.
On tullut siis aika katsoa uusiin suuntiin. Onneksi minulla on oikeitakin ystäviä, niitä, jotka ovat tukenani ja rakastavat minua siitä huolimatta, että olen ruma ja lihava. Niitä, jotka osaavat katsoa sen ohi, syvemmälle.
Tiistai on palelevainen ja kiireinen, ylitöitäkin pitäisi jaksaa. Katsotaan nyt, voipi olla, että neljän aikaan jalat vievät bussipysäkille kuin itsestään ja tulen vasta lauantaina tekemään överiä. On hyvä, joskin vähän tyhjä olo.
3 kommenttia:
Minulla oli joskus tuollainen "paras ystävä". Olimme tosin pentuja, emmekä ole olleet missään tekemisissä pariinkymmeneen vuoteen, mutta arvet aukeavat vieläkin helposti.
Kannattaa luopua ajoissa sellaisista ystävistä, jotka käyttävät sinua alustanaan nostaakseen itseään.
Tekisi mieleni lahjoittaa sinulle iso, lämmin villahuivi :)
Ihan oikea päätös.
Itsekin jätän armotta turhaan energiaani syövät ihmiset.
Saati vähättelevät! Hitto soikoon!
( mikähän siinäkin soi=)
C
Penni, sä sanoit oivaltavsti, se ihminen todella käyttää minua alustanaan. Ja hittohemmetti, mä olen allerginen villalle... :( Muutoin olisin alkanut jo kirkua, että HALUAN HALUAN! :D
Cista, hitto soi hemmetisti...
Lähetä kommentti