Heräsin pitkästä aikaa suden hetkellä 03.30 henkeäni haukkoen, kuin hukkumaisillani. Raha-asiat jäytävät mieltä, mutta muutoin stressaan vähemmän kuin pitkään aikaan. Tämä työnkuvan muutos on ollut siinä mielessä niin fantastinen; kun en ole tekemisissä Ylipäällikkö PMS:n kanssa, voin tosiaan jättää työt työpaikalle täältä poistuessani. En ole juurikaan edes vilkuillut työpaikkailmoituksia viime aikoina, tuntuu, että tämän kanssa minä voin elää.
Katsoin eilen mielenkiintoisen dokumentin jenkkimimmistä, joka lähti kotoaan ja varasteli ihmisten henkilöllisyyksiä. Hän opiskeli Harvardissa, pääsi myös myöhemmin vaihtamaan Columbiaan, Ivy League-yliopistoilla hänet tunnettiin taitavana väittelijänä ja erittäin älykkäänä ja rikkaana oppilaana. Rahaa hän sai väärennetyillä lainahakemuksilla, hän oli hyvin taitava manipuloija ja näyttelijä. Mietin sitä, katoamisen tarvetta, jonka itsekin olen kokenut hyvin voimakkaana monta monituista kertaa elämäni aikana. Mietin olisiko se mahdollista täällä, voisiko niin todella toimia. Vastaus on kyllä, kyllä voisi. Itselläni ei tällä hetkellä tuota katoamisen tarvetta ole, mutta jos ja kun se taas tulee, voisinko minä tehdä niin? Hankkia väärennetyn passin ja lähteä muualle, olla joku aivan toinen? Keksiä uuden menneisyyden rakentaessani tulevaa?
Kahvi tuoksuu ja ihmiset alkavat saapua rikos... äh, siis kustannuspaikalle. Hommia piisaa, tänäänkin, joten ei muuta kuin kimppuun vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti