Voi öiden lyhyyttä ja väsymyksen määrää. Pitäisi ehkä laittaa kännykkään muistutus illaksi, että tajuaisi mennä nukkumaan.
Elämälle kiitos kämpässäni oli jälleen lämmin, kun eilen illalla sinne pääsin. Parin päivän lämpökatkos ei varmasti ollut helppo niille asukkaille, jotka ovat kotonaan, pari lähes liikuntakyvytöntä vanhusta meidänkin talossa asuu.
Tampereen muisto alkaa haalistua mielessä, niinhän aina käy. Onneksi fiilis on edelleen hyvä ja jollain lailla vapaa. Luulen, että tuolla reissulla tulee olemaan aika kauaskantoisiakin vaikutuksia, ainakin tiettyihin ystävyyssuhteisiin se vaikutti runsaasti. Enkä puhu nyt vain Kissasta, puhun siitä ystävästä, jonka kanssa reissussa olin sekä niistä, jotka siellä tapasin. Tärkeitä asioita, tärkeitä oivalluksia. Ystävyyden syvin olemus, aikuisen ystävyyden muoto. (Minua kammottaa kirjoittaa tällaista, mutta hei, ikä ei tule yksin.)
Sekavat sanat, ei keskittymiskykyä juuri nyt. Eilisessä työpalaverissa minut nimettiin vastuulliseksi taas yhdessä jutussa, joka on opeteltava huolella. Sain vastuun, koska olen nörtti, esimieheni mukaan. Heh, jos nörteillä tarkoitetaan pitkätukkaisia nahkatakkisia rokkidiggareita, niin kyllä, ilman muuta, nörttihän minä.
Duunia, duunia, duunia. Arkea. Pienesti hymyillen painan pääni ja pakerran, kunnes illalla taas pääsen ihmettelemään muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti