Hengiltäpalelun maailmanmestaruuskisoissa varmaan pärjäisin aika hyvin. Luuni ovat jäässä, aivot ovat jäässä, reidet ovat jäässä. Vaihtolämpö, tasalämpö, ei sen väliä, kun olis joku lämpö.
Hei, tänään on perjantai!
Puhuin eilen puhelimessa ystävän kanssa liki 40 minuuttia. Tapaamme huomenna, hän matkustaa Helsinkiin kanssani keikkailemaan. Seuraavan kerran tapaamme jo viikon kuluttua, silloin minä matkustan Tampereelle keikkailemaan. Elämä voisi olla ihanaa, tiedättekö, aivan ihanaa, parasta mahdollista, jos tilanne ei lompakon pohjalla olisi se, mikä se on.
Toinen ystävä oli ostanut eilen talon. Ihan omakotitalon, valtavalla puutarhalla. Vau. En mitenkään saa aivojani käännettyä semmoiseen suuntaan, että itse milloinkaan ostaisin asuntoa, talosta nyt puhumattakaan. Minä tiedän, että olisi toki järkevämpää maksaa omaa, kuin maksaa näitä huikeantörkeänkalliita vuokria, mutta tiedän myös, että ajatuskin asunnon ostamisesta ahdistaa minut hengiltä. En halua omistaa asuntoa, se tekisi minusta asunnonomistajan sijaan pankin vangin. Haluan, että minulla on koko ajan mahdollisuus lähteä, milloin vain, muuttaa toiseen maahan. (En minä tästä ajatuksesta näköjään pääse ikinä.)
Vaan tänään mä roudaan kamerat keskustaan, menen kuvaamaan kolme bändiä ja nautin ehkä muutaman olusen. Huomisaamuna herätessä aion nauraa ja nukahtaa uudestaan. Oh, unta, ihanaa. Ja Tavastia kutsuu, ystävä myös. Voi miten minä olen iloinen!
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti