Mun on hirveän vaikea aloittaa tätä uudelleen, elämäni jakamista ja itseni likoon laittamista. Paljon vaikeampaa, kuin olin kuvitellut. Mä olen aika vereslihalla, mua pelottaa ja ahdistaa valmiiksi kaikki se, mitä julkinen bloggaaminen on mulle aiempina vuosina aiheuttanut. Ja vaikka mä tiedän, että mä kestän sen kaiken, mä pelkään silti.
Mä jotenkin muserrun sen tosiasian alle, että mä olen taas tässä tilanteessa. Tämä mun elämäni... voi luoja. Janis Joplin lauloi aikoinaan yhdessä biisissä, että "25 years, and honey just one night..." Mä olen vanhempi, mut jollain lailla musta tuntuu, että sen yhden yön verran onnea on mulle kertynyt kaikkien näiden vuosien aikana. Totta kai toi on liioittelua, että mukamas vain yksi yö, mutta periaatteessa...
Mä en tiedä kuka olen enkä tiedä minne olen menossa. Tiedän vain, että nykyhetki sattuu, kaikki vaan sattuu liikaa.
2 kommenttia:
Hi honey,
Varmaan moni ilahtuu paluustasi.
Minä ainakin.
cista
Thanks honey.
Oot rakas.
Lähetä kommentti