Viikonloput kiitää aina hurjaa kyytiä. Maanantain koittaessa olen aina väsyneempi kuin uskoisin olevan mahdollista.
Perjantai-illat ahdistavat minut lähes hengiltä. On niin vaikea mennä siihen kaninkoloon, jossa asun. Seinät kaatuvat päälle ja tuntuu, etten voi hengittää. On siis mentävä muualle, vaikka väsyttää ja lompakossa kumisee tyhjyys. Muualle tarkoittaa tässä tapauksessa baariin, just niin tätä tää on. Mä rentoudun siellä, mä tapaan ystäviä, mä oon vaan ja hengitän. Sit mä meen sinne, siihen koloon, ja jos mä en ole tukkihumalassa, mä valvon yön ja itkeskelen.
Mä olisin kokopäivätoiminen alkoholisti, jos mä en kävisi töissä ja jos mulla olis siihen rahaa.
Elämään pitäis keksimällä keksiä sisältöä, koska sitä ei muutoin ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti